TapioYli-Kovero

Kävinpä Ruotsissa - kahden päivän painajainen, matkakertomus

  • Kävinpä Ruotsissa - kahden päivän painajainen, matkakertomus

Kävinpä Ruotsissa - kahden päivän painajainen


 

Keskiviikko 31.1.2017 klo 10.30. Istuin labran nälkäjonossa kun Samuli soitti: meillä on ongelma.

Samuli oli Åressa Ruotsissa asentamassa kiuasta, joka oli lähetetty aiemmin. Ongelmana oli että GXL750 kiuas oli liian suuri eikä sitä voinut asentaa. Asiakas oli halunnut tilata GXL750 kiukaan, jolle oli tilaa 75*90 cm, johon kiuas mahtuu. Oli laittanut pohjakuvankin. Kiuas mahtuu niin että kansi aukeaa toiselle puolelle saunaa ja toinen laude jää kannen taakse, mikä on ei ole hyväksyttävä ratkaisu. Minun olisi pitänyt katsoa aiemmin lähetettyä pohjakuvaa tarkemmin ja huomata tämä.

Asiakas oli odotellut uutta kiuasmallia vuoden, kyllästynyt odottamaan ja tilannut nykymallisen kiukaan. Asiakas oli panostanut paljon asiaan ja odotti malttamattomasti kiuasta. En tiedä mitä olí puhunut kavereilleen, mutta oletan että odotettavissa olisi kasvojen menetys ja säälin sekaista vittuilua.

Päätimme vaihtaa kiukaan pienempään GL750 malliin, joka mahtuu ko. aukkoon nätisti. Rahtina aikaa kuluisi viikko ja pikarahti makaisi saman kuin täysi kuorma. Ainoa mahdollisuus oli viedä kiuas itse Åreen. Suunnitelma oli että veisin kiukaan illalla Turun lautalle ja ajaisin aamulla Sundsvalliin (400 km), josta Samuli noutaisi sen Åreen (300 km). Åren on Ruotsin tuntureilla, melkein Norjassa, yli 600 km Tukholmasta luoteeseen.

Jape pantiin viimeistelemään kiuas ja pakkaamaan se peräkärryyn. Silja ja Viikinki olivat täynnä. Ainoa mahdollisuus peräkärryllä oli Finnlines Naantalista Kapellskäriin, 273 eur, lähtö 22.30, laivalla oltava 20.30 ja lähdettävä Hämeenlinnasta viimeistään 18.30. Tilasin samalla paikan takaisin illalla ilman peräkärryä 176 eur, lähtö 22.30 finski tid.

14.30 olin tankkaamassa kun Audissa syttyi keltainen varoitusvalo, jotain motorelektro. Ohjekirjan mukaan piti välittömästi mennä korjaamolle. Menin Pasille Viralaan, vai onko Turenki, luetuttamaan virhekoodia. Vika oli vaaraton, Lambda-arvo eli katalysaattori oli vähän pielessä. Pasi poisti vikailmoituksen.

15.00 muistin, ettei Audissa ollut vetokoukkua, tai oli irtokoukku, jota en ollut koskaan käyttänyt. Kiireesti Kantolaan, josta koukku löytyi. Totesimme Japen kanssa, ettei koukkua pysty laittamaan ilman nosturia varsinkin kun kumpikaan ei tiennyt miten se tapahtuisi.. Soitin Pärnäselle Viralaan. Nosturi oli vapaa ja ajoin Viralaan. Pärnänen nosti auton ja huomasi heti, että Audin töpseli oli 13-reikäinen eikä sopinut peräkärryymme. Sain tietää että oli olemassa adaptereita, joilla asia hoituisi. Sitten emme saaneet koukkua sille tarkoitettuun reikään.

17.30 aika alkoi käydä vähiin. Enää ei voinut jatkaa koukun nylkyttämistä, koska adapterin haku Motonetista vaatisi lähes tunnin aikaa ja tulos olisi epävarma. Aloin mielessäni pohtimaan mistä saisin äkkiä vuokrattua koukullisen auton. Päässäni välähti, veljeni Kari asui 500 metrin päässä. Soitolla sain selville että saisin lainaksi Karin Avensista. Auto vaihtoon, kotiin tavaroita hakemaan, tankkaamaan ja sitten hallille peräkärryä hakemaan. Peräkärryn töpseli vittuili, meni kai 10 minuuttia ennen kuin sain lisävalojenavulla töpselin kiinni. Valot toimi. Olin valmis lähtöön 18.15, vartti ennen tavoiteaikaa.

Laiva lähti ja pääsin ruokapöytään 21.00, jota ennen en ollut syönyt mitään edes aamulla, koska olin labrassa nälkänäytettä antamassa. Sen jälkeen ei ollut aikaa ajatellakaan syömistä.

Torstaina 6.30 finski tid etsi autoani laivan ruumasta. Pelkkiä rekkoja täynnä olevassa laivan ruumassa autojen väli oli noin 50 cm. Oli mahdotonta kulkea autojen välissä ilman että takki likaantuisi kuraisista autojen kyljistä.

Ajoin satama-alueelta ulos ja pysähdyin laittamaa kepsuun ajoreittiä. Kepsu ei toiminut, siinä ei ollut Ruotsin karttoja. Minulla oli Audissa vanha Lumia, jonka Hereä käytän, koska se on mielestäni parempi. Se oli Audissa....Kuukelin kepsua en ollut kokeillut. Audisssa oli myös karttakirja.

Olin katsonut Finnlinesin sivuilta, että Kapellskäristä lähdetään ensin Tukholmia kohti ja sitten sieltä poiketaan oikealle E4 kohti. Mistä poiketaan? Soitin Samulille, joka ei vastannut. Ajoin Tukholmia kohti kunnes moottoritie alkoi. En uskaltanut ajaa pitemmälle. Vihdoin Samuli vastasi. Piti ajaa vielä yli 10 lm, kunnes tie 77 kääntyisi oikealle.

Samuli koitti lähettää kepsusta kuvakaappausta whatsapilla. Ei onnistunut. Puhelimen datapaketti ei toiminut. Ei ollut nettiä. Edes tekstiviestillä ei voinut lähettää liitetiedostoja.

Tie 77 löytyi. Kääntymisen jälkeen eksyin jollekin tielle vaikka ajoin koko ajan suoraan. Vastaan tuli Vallentunan ja Upplands Väsbyn viitta ja Norrtäljen moottoritie, josta käännyin Norrtäljeen. Vastaan tuli taas tie 77, jolle käännyin uudestaan. Hyvin suurta tarkkaavaisuutta noudattaen en enää eksynyt.

Tie 77 on 50 km pikkutie maaseudun halki. Vatsaa alkoi vääntää. Oli nälkälabrassa sen takia, että pakki on ollut kuukauden sekaisin. Mietin jo kovasti auton pysäyttämistä lasti töräyttämistä tien penkalle. Ihmeen kautta pikkutiellä tuli vastaan huoltoasema ja vessa. Vaikka asemalla oli isohko liikennemyymälä, kahvia ja muuta niin, siellä ei ollut myynnissä karttoja. Seinällä oli hyvä kartta. Vielä tuolloin ei välähtänyt että olisin voinut ottaa kameralla kuvan kartasta.

Noin 10.00 finski tid löysin vihdoin E4 tien ja varsinainen matka pohjoiseen voi alkaa. Uppsalan eteläpuolella pyöriessä oli mennyt niin paljon aikaa että muutimme tapaamispaikaksi Hudiksvallin, 80 km Sundsvallista etelään.

Alussa pyrytti vähän räntää. Uppsalan ja Gävlen puolivälistä alkaen muuttui eneneväksi lumipyryksi. Ajo muuttui 60-70 km vauhdiksi moottoritiellä. Hudiksvallissa oli ja tuli riittävästi lunta. Lunta tuli niin, että peräkärryn vaihdettuamme en nähnyt miten parkkipaikalta pääsee pois ilman että nousin autosta reittiä katsomaan.

Samulin (Samuli tomppo) seinässä on muutama kuva lumisesta moottoritiestä, tosin vaikeasti erottuvia kun kaikki on valkoista.

Takaisin tullessa aloin lähestyä Gävleä, kun Samuli soitti: onko kiukaan kansilasi unohtunut autooni. Olihan se. Funtsasimme paluuta Hudiksvalliin, minulta 120 km ja Samulilta 100 km. Totesin, että vie minulta niin paljon aikaa, että laivalta myöhästyminen uhkaa. Sanoin Samulille että jatkaa Åreen ja että etsin jonkun keinoa saada lasi huomen illaksi Åreen.

Olin jo Gävlen keskustassa kuin keksin soittaa asiakkaalle, onko hänellä tiedossa joku joka tulisi Tukholmasta Åreen huomenna. Perhettä oli tulossa ja sovimme tapaamispaikaksi Tukholman pohjoispuolella olevan Scandicn vieressä olevan K-circle huoltoaseman, joka oli paikassa Värja tai jotain sellaista.

Pyysin vielä vastaan tulevan vaimon puhelinnumeroa. Asiakas lähetti numeron liitetiedostona. Ilmoitin etten saanut liitetiedostoa auki, koska puhelindata ei toimi ja pyysin numeroa tavallisena tekstiviestinä, mikä jäi saamatta. Kysyin vielä näkyykö Scandic tieltä. Oli kuulemma aivan tiessä kiinni ja K-circle vieressä.

Paikan piti olla E4 ja E18 yhtymäkohdassa. Kun lähestyin Tukholmia niin tien päällä oli E4 ja E18 kyltit. Milloin tiet olivat yhtyneet? Sitten noin 30 km Tukholmista oli tien vieressä Scandic ja sen vieressä K-circle. Kurvasin sinne.

Olin siellä noin 17.50, 10 minuuttia ennen aikaa. Olimme sopineet että pidän auton sisävalon palamassa tunnistamisen helpottamiseksi. Jätin myös ajovalot päälle. Vaimoa ei alkanut kuulua. Laitoin 15 yli tekstiviestin asiakkaalle "onko tulossa?". Vaimoahan en voinut tavoittaa, koska ei ollut numeroa. 18.20 asiakas soitti. Vaimo oli odottanut saman puoli tuntia kuin minäkin, mutta toisella asemalla 20 km lähempänä Tukholmaa. Sanoin lähteväni heti viemään lasia vaimolle.

Karin auto ei startannut, akku oli sippi. Puoleksi tunniksi venynyt odottelu ajovalojen kanssa oli tyhjentänyt akun. Soitin asiakkaalle, että auto ei käynnisty ja järjestin niin että jätin lasin huoltoaseman kassalle, josta vaimo sen noutaisi. Asiakasta alkoi jo oikeasti vituttaa, kun perheen iltaohjelma oli mennyt sekaisin.

Minulla alkoi puolestaan paniikki häämöttää. Kuinka ennättäisin laivaan? Nykäisin hihasta vanhempaa huoltamon asiakasta ja sanoin, että antaisin hänelle 50 euroa, jos hän auttaisi auton käyntiin. Karin autossa eikä hänellä ei ollut kaapeleita, jotka kävin ostamassa.

Lähdin ajamaan Norrtäljeä päin. Eksyin taas. Ruotsissa on maailman huonoin tieviitoitus. Siellä on tapana, että liikenneympyrässä ohje on paljon ennen ympyrää ja ympyrässä ei ole mitään. Lisäksi tien alussa ei ole mitään. Liikenneympyrästä eroamisen jälkeen ei ole mitään viittaa siitä minne tie vie. Vasta seuraavassa liittymässä 10 km päässä voit todeta minne olet menossa.

Viimeinen eksyminen meinasi tapahtua Kapellskäriin menevän tie ohittamisessa. Isolla oli Norrtälje ja pienellä oksalla luki Kapellskär ja E18. Liinat kiinni vetäen sain auton pysähtymään oksana hankaan ja pikkuisen peruuttamalla oikealle tielle. Loppumatkan olin turvassa, kun seurasin rekkajonoa. Pääsin ajoissa perille.


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

När allt går åt helvete...

När allt går lätt blir man fort dum.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos kiukaan toimitus oli kaupallinen transaktio eikä jokin asiakaslahja, niin epäilempä tuon episodin taloudellista kannattavuutta. ;)

Tarinasta puuttui vielä, että asiakas olisi ottanut yhteyttä seuraavana päivänä ja pyytänyt vaihtamaan kiukaan, koska sen vastukset olivat sökönä.

Kokonaisuutena ottaen kertomus vastasi pitkälti usein näkemiäni painajaisunia, joissa olen jollain matkalla ja laukku on hukassa tai en löydä autoani parkkipaikalta tai muista missä se on ja boarding time on vartin päässä, eikä taida passikaan olla voimassa j.n.e.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Otan osaa ja olen onnellinen, kun muillakin viiraa Ruotsinmaalla.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset